RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN UPSEERIKERHON HISTORIAA
VENÄLÄISEN VARUSKUNNAN UPSEERIKERHO
Vuonna 1913 Riihimäen kasarmialueelle valmistuneen venäläisen
upseerikerhorakennuksen (numero 64) pohjakaava oli täsmälleen
samanlainen kuin Tammisaaren kasarmialueella. Pohjakaavan mukaan
julkisivun puolella sijaitsivat paraatieteinen, rykmentin museotila,
miekkailusali, biljardisali, kirjasto, matkustajien huone sekä
päivystäjän huone. Taemmassa huonerivissä oli vierashuone, suuri
ruokasali, jossa oli tilaa 70-80 henkilölle eli kaikille varuskunnan
upseereille, muusikoiden estradi sekä pieni ruokasali. Takasiivessä
olivat palvelijoiden asuinhuoneet ja keittiö.
Upseerikerhorakennus koostui kolme osasta: takaosassa sijaitsivat
keittiö ja palvelusväen huoneet, keskilinjan oikealla puolella oli
arkisempi puoli ja vasemmalla puolella juhlavampi puoli. Juhlavammalla
puolella oli hienompi ja iso-ovisempi eteinen sekä suurempi ruokasali
kuin arkisemmalla puolella. Muita korkeampi ja ulospäin hienoimmin
korostettu huone oli rakennuksen keskellä sijainnut miekkailusali.
Vierashuoneessa oli upseerikerhon suurikokoisin ikkuna ja monikulmainen
huoneen laajennus. Muut muita korkeammat ikkunat kuuluivat molemmille
ruokailusaleille ja miekkailusalille.
Entinen upseerikerhorakennus, joka sijaitsee nykyistä kerhorakennusta
vastapäätä, on edelleen Riihimäen kasarmialueen tyylikkäimpiä
rakennuksia. Rakennus 64 ei ole enää 1920-luvun alun jälkeen ollut
upseerikerhokäytössä, vaikka sotien jälkeen sellaista vakavasti
suunniteltiinkin muutaman kerran. Rakennuksessa toimi ennen
Viestimuseo.
KERHOTOIMINTA ENNEN TALVI- JA JATKOSOTAA
Vapaussodan jälkeisinä vuosina Suomen armeijassa virinneen vilkkaan
kerhotoiminnan perinteet ulottuivat jo autonomian ajan suomalaisiin
tarkk.ampujapataljooniin. Ennen talvisotaa toimineet upseeri- ja
aliupseerikerhot olivat yleensä joukko-osastokohtaisia, kuten
esimerkiksi Hämeenlinnan varuskunnassa.
Riihimäen varuskuntaan vuonna 1921 perustetut kerhot olivat myös
joukko-osastokohtaisia. Varuskunnan molemmilla joukko-osastoilla
Kenttälennätinpataljoonalla ja Kenttätykistörykmentti 3:lla oli omat
upseeri- ja aliupseerikerhonsa. Upseerit ja aliupseerit kokoontuivat
omille kerhoilleen erilaisiin juhlatilaisuuksiin, joihin saatettiin
kutsua myös paikkakunnan "vaikuttajia", jonkin harrastuksen ympärille,
vapaan seurustelun merkeissä, esitelmätilaisuuksiin tai pelkästään
ruokailemaan.
Molempien joukko-osastojen kerhotoiminnan käynnistämistä haittasivat
Riihimäen varuskunnan huonot asunto-olosuhteet. Esimerkiksi
Kenttälennätinpataljoonan aliupseerikerho rakennuksessa 15 Etukasarmilla
jouduttiin lakkauttamaan jo heinäkuussa 1921 asuntopulan vuoksi. Se
avattiin uudelleen vasta tammikuussa 1926 rakennuksessa 60. Samasta
syystä Kenttätykistörykmentti 3:n upseerikerho joutui vaihtamaan
huoneistoaan kuusi kertaa, mutta sitä vastoin huhtikuussa 1921
rakennukseen 22 perustettu rykmentin aliupseerikerho toimi talvisodan
syttymiseen saakka samoissa tiloissa. Kenttälennätinpataljoonan
upseerikerho aloitti toimintansa rakennuksessa 13 Etukasarmilla.
KERHOJEN TOIMINTA ALKAA UUDELLEEN
Sotien aikana joukko-osastokerhojen toiminta hiljeni tai loppui
kokonaan. Kaikkia kerhoja ei kuitenkaan virallisesti lakkautettu.
Joissakin varuskunnissa sota-aikana ylläpidettiin upseeri- ja
aliupseerikerhoa, kuten esimerkiksi Riihimäellä, mutta niiden toiminta
rajoittui lähinnä ruokailumahdollisuuden järjestämiseen varuskunnan
upseereille ja aliupseereille.
Välirauhansopimuksen edellyttämä kenttäarmeijan demobilisaatio saatiin
suoritettua määräaikaan mennessä. Puolustusvoimien
uudelleenjärjestelyssä perustetut rauhan ajan esikunnat, joukko-osastot
ja laitokset aloittivat siirtymisen uuteen kokoonpanoon vuoden 1944
lopulla. Joukot saapuivat uusille varuskuntapaikkakunnilleen pääasiassa
seuraavana vuonna.
Kerhotoiminta aloitettiin uudelleen varuskunnissa viimeistään vuoden
1945 aikana. Useimmiten toiminta sai jälleen alkunsa tarpeesta järjestää
upseereille ja aliupseereille ruokailu- sekä oleskelupaikka. Eräiden
joukko-osastojen upseereilla ja aliupseereilla oli lisäksi tarve
perustaa uudelleen ne vanhat kerhot, joiden toiminta oli sotavuosien
ajaksi keskeytynyt.
RIIHIMÄEN VARUSKUNNAN UPSEERIKERHON PERUSTAMINEN
Riihimäelle joulukuussa 1944 muodostetun Kenttätykistörykmentti 4:n
upseerit perustivat heti seuraavan vuoden alussa oman upseerikerhonsa.
Tykistöupseerikerho aloitti toimintansa rakennuksessa 40, joka siis oli
alunperin rakennettu varuskunnan päällikön asunnoksi. Vuoden 1944
lopussa Riihimäen varuskunnassa oli myös kymmenkunta viestiupseeria,
mutta heillä ei ollut minkäänlaista kerhotoimintaa.
Viestiupseereiden kerhotoiminta sai alkunsa Lapin sodassa III AK:n
viestikomentajana toimineen everstiluutnantti Veli Matti Virvan
saapuessa Viestirykmentin rungoksi määrätyn Viestipataljoona 14:n kanssa
Pohjois-Suomesta Riihimäelle alkuvuodesta 1945. Jo ennen tätä oli
päätetty koota Viipurissa toimineen entisen Viestirykmentin
upseerikerhon omaisuus viestiupseereiden yhteistä kerhoa varten
Riihimäelle. Maalis-huhtikuussa pidettiin kokous, jossa selviteltiin
sekä paikallisen että valtakunnallisen upseerikerhon perustamista, mutta
yksimielisyyttä asiasta ei saavutettu.
Everstiluutnantti Virva oli tuonut mukanaan kasarmialueelle 2 000 litraa
saksalaista leikattua konjakkia, jonka avulla hän suunnitteli
käynnistävänsä Viestirykmentin upseerikerhon toiminnan. Näin ei
kuitenkaan tapahtunut. Yhden turhan kokouksen jälkeen asetettiin
toimikunta 27. huhtikuuta 1945 "valmistelemaan kerhon sääntöjä sekä
muita järjestelyasioita". Kokouksessa, joka pidettiin Etukasarmin
Pienessä Sotilaskodissa, oli paikalla 19 upseeria Viestirykmentistä.
Asia jäi toimikunta-asteelle. Valtakunnallisen Viestiupseerikerhon
perustava kokous pidettiin 23.9.1945. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi
valittiin everstiluutnantti Veli Matti Virva ja kerhoon liittyi
jäseneksi nelisenkymmentä silloista viestiupseeria. Viestiupseerikerhon
runkona oli muodollinen Viestirykmentin upseerikerho ja kotipaikkana
Riihimäki. Tämä päivä on periytynyt nykyisen Riihimäen varuskunnan
upseerikerhon perustamispäiväksi.
Liittoutuneiden valvontakomissio sai tietää saksalaisilta
takavarikoidusta konjakista, jota säilytettiin Riihimäen varuskunnassa.
Lokakuussa 1945 LVK:n käskystä Armeijakunnan Esikunta määräsi
Viestirykmentin luovuttamaan 90 % hallussaan olevasta alkoholista.
Lahdessa sijainneelle AKE:lle luovutettiin yhteensä 15 tynnyriä
kokonaismäärän ollessa 1 831 litraa. Noin 150 litraa konjakkia jätettiin
Viestirykmentille edustusviinoiksi.
Viestiupseerikerhon ensimmäinen sijoituspaikka oli Etukasarmilla
kasarmialueen vanhan portin kaupungin puolella sijainnut pieni punainen
mökki. Vuoden 1946 alusta kerho siirrettiin ns. .Kasakkakallion. päällä
olleeseen parakkiin. Erikoista uudessa kerhorakennuksessa oli se, että
parakin toiseen päähän oli sijoitettu varusmieskomppania. Parakki oli
kaiken lisäksi niin huonokuntoinen, että kerho oli suljettava kokonaan
talven ajaksi ja emännälle hankittava tilapäisasunto. Toukokuussa 1947
kerho jatkoi toimintaansa Sairaalanmäellä rakennuksessa 28 (esikunta- ja
sairaalarakennus).
Kun Viestirykmentti ja Kenttätykistörykmentti 4 vaihtoivat kasarmitiloja
vuoden 1947 lopulla, Viestiupseerikerho teki samalla esityksen
varuskunnan päällikölle myös upseerikerhotilojen vaihtamiseksi
Tykistöupseerikerhon kanssa. Varuskunnan päällikkö hyväksyi esityksen.
Vuoden 1948 alussa KTR 4:n upseerikerho siirtyi Sairaalanmäelle ja
Viestiupseerikerhon käyttöön annettiin silloinen KTR 4:n
upseerikerhorakennus eli entinen varuskunnan päällikön asunto.
Jo muutaman vuoden kuluttua havaittiin valtakunnallisen
Viestiupseerikerhon toiminnan vaikeus paikallisella tasolla. Tammikuussa
1952 pidetyssä kokouksessa luotiin edellytykset Viestiupseerikerho ry:n
paikallisten jäsenten toiminnalle ja valittiin tarpeelliset
toimihenkilöt kehittämään asiaa. Tämän rekisteröimättömän yhdistyksen
tehtäväksi tuli varsinaisen upseerikerhotoiminnan hoitaminen.
Merkittävin päätös koko puolustusvoimien kerhotoiminnan kannalta tehtiin
vuonna 1954. Alkon ja Pääesikunnan kesken käydyissä neuvotteluissa
sovittiin, että sotilaskerhojen alkoholitarjoilu järjestetään kokonaan
uudelleen. Pääesikunta antoi 25. syyskuuta 1954 asiaa koskevan
pysyväismääräyksen. Uusien määräysten mukaan anniskelu oli nyt
keskitettävä varuskunnittain yhteen upseeri- ja yhteen
aliupseerikerhoon. Lisäksi kaupungeissa ja kauppaloissa sijaitsevissa
kerhoissa alkoholitarjoilu oli järjestettävä samalla tavalla kuin
anniskeluoikeudet omaavissa kerhoravintoloissa. Muilla varuskunnan
kerhoilla ei tämän järjestelmän voimaan tultua enää ollut alkoholin
hankkimis- eikä tarjoiluoikeutta. Uuteen järjestelmään siirryttiin 1.
kesäkuuta 1955.
Tykistöupseerikerhon, Viestiupseerikerhon ja Viestiupseerikerhon
paikallisten jäsenten johtokunnat järjestivät varuskuntakerhon
perustavan kokouksen 13. lokakuuta 1954 Viestiupseerikerholla. Riihimäen
varuskunnan upseerikerhon perustavassa kokouksessa oli läsnä 32
upseeria. Viestiupseerikerho ry muutti nimensä seuraavana vuoden alussa
Viestiupseeriyhdistys ry:ksi, jonka kotipaikaksi nimettiin Helsinki.
Tykistöupseerikerhon toiminta Riihimäellä päättyi vuonna 1959 tykistön
siirtyessä Ouluun.
TOIMINNAN KEHITTYMINEN
Riihimäen varuskunnan eri upseerikerhoilla ei ollut alkuvuosina
varsinaista ravintolanpitolupaa. Alkoholin hankkimiseksi kerhoille
Riihimäen nimismiehen kanssa oli sovittu järjestely, jossa kerhomestari
tai -upseeri sai ostaa käteisellä kerhon jäseniltä kerättyjen
viinakorttien edellyttämän määrän alkoholia kerhon käyttöön. Toiminta
muuttui varuskuntakerhojen myötä. Riihimäen varuskunnan upseerikerho
ry:n ravintolanpitolupa myönnettiin 16.5.1955 ja kerhoravintola aloitti
toimintansa 1.10.1955. Vuonna 1963 kerholle hankittiin yleinen
ravintolanpitolupa.
Käytännössä kerhoravintolaluvalla ja yleisellä ravintolanpitoluvalla
toimineet sotilaskerhot erosivat toisistaan siten, että kerhoravintolaan
sai päästä vain kerhon jäsen seurassaan enintään kolme henkilökohtaista
vierasta, eikä siellä saanut järjestää mitään kerhoon kuulumattomien
tilaisuuksia. Yleisellä ravintolanpitoluvalla toiminut kerho voitiin
varuskunnan päällikön suostumuksella luovuttaa ulkopuolisten käyttöön,
jos tilaisuus oli puolustuslaitoksen tai sen piirissä toimivan
yhdistyksen järjestämä, tilaisuuden tarkoituksena oli puolustuslaitoksen
tai maanpuolustuksen tukeminen sekä edistäminen ja jos kyseessä oli
kerhon varsinaisen tai evp-jäsenen tai heidän perheenjäsenensä
perhejuhla.
Varuskunnan upseerikerholla oli aluksi lounas- ja päivällistarjoilu sekä
toisinaan sunnuntaisin myös perhelounas. Päivällistarjoilu jatkui aina
vuoteen 1961 ja lounastarjoilu, joka oli tarkoitettu lähinnä
kurssilaisille, päättyi 1970-luvulla. Torstailounaat aloitettiin vuonna
1982. Nykyään tiloissa pyörii suuren suosion saanut lounas maanantaista perjantaihin.
Upseerikerhon toiminta oli aina 1950-luvun lopulle saakka hyvin vilkasta
ja monipuolista. Ruokailun ohella pyrittiin huolehtimaan myös
jäsenistön viihtyvyydestä. Kerho oli useiden vuosien ajan lähes ainoita
mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon etenkin poikamiesupseereilla. Koko
toiminnan ydin oli kerhoravintolan ylläpito, mutta 1960-luvun lopulle
saakka toimintaa vaikeutti kerhoemäntien suuri vaihtuvuus. Lähes
katastrofi kohtasi varuskunnan upseerikerhoa vuonna 1960 silloisen
emännän poistuttua maasta kerhon kaikkien rahojen kanssa. Monipuolinen
harrastus- ja urheilutoiminta kuului myös toimintamuotoihin.
Urheilutoiminta ei rajoittunut ainoastaan jäsenten keskinäiseen
kilpailemiseen, vaan kilpailujen avulla luotiin yhteyksiä monille eri
tahoille.
Juhlatilaisuuksia upseerikerholla järjestettiin paljon, jopa 40-50
merkittävämpää tilaisuutta vuosittain. Kerhon arvokkaimmat juhlat olivat
itsenäisyyspäivänä, puolustusvoimien lippujuhlapäivänä ja
joukko-osastojen vuosipäivinä. Vuosittain kerholla pidettiin usein myös
laskiaisjuhla, vappujuhla, pikkujoulu, uudenvuoden vastaanotto ja
lukuisia erilaisia teemajuhlia tai -iltoja. Yleensä jäsenet toivat vielä
omat perhejuhlansakin kerholle. Ohjelmanjärjestäjiä löytyi lähes aina
omasta jäsenistöstä, ja naiset olivat innolla mukana toiminnassa.
Upseerikerhon toiminta hiljeni 1960-luvulla. Osittain tähän syynä olivat
taloudelliset ongelmat, mutta pääsyy oli aktiivisen harrastustoiminnan
väheneminen tai loppuminen muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien
lisääntyessä varuskunnan ja kerhon ulkopuolella. Television ilmestyminen
olohuoneisiin, yksityisautoilun lisääntyminen ja 1960-luvun lopulla
alkanut henkilökunnan muuttoliike pois varuskunnasta vähensivät
entisestään kerhon merkitystä vapaa-ajanviettopaikkana. 1970-luvulla
kerhoelämän merkitys jäsenistölle ei ollut enää niin suuri kuin
alkuvuosina, ja vähitellen varuskunnan upseerikerho alkoi muuttua vain
perinteisten juhlien pitopaikaksi. 1990-luvulta alkaen kerhon
yhteistoiminta maanpuolustusjärjestöjen ja Riihimäen talousalueen
yrittäjien kanssa on lisääntynyt entistä enemmän.
Lähde:
Jari Lehtoväre: Kerho- ja yhdistystoiminta puolustusvoimissa 1944-1974, MpKK 2002.
Pekka Nummi: Riihimäen varuskunnan upseerikerho 1945-1995, Riihimäki 1995